Aloin suutariksi

Moi!

Tunnustauduin aiemmin kenkäfriikiksi, kunnes omat jalkani ilmoittivat, ettei korkokengillä kävely enää passaa laatuun. Heitin (kenkä)lusikan kaivoon ja tyydyin vain ihailemaan kevään ja syksyn uutuuksia kenkäkaupoissa (enkä osannut/osaa etsiä katseellani ihastuttavia matalia kenkiä!). Mutta voi hyvänen aika, kun olen odottanut, milloin pääsen ostamaan kenkiä pikkuiselleni! Ei tietenkään korkokenkiin päästä vielä aikoihin, mutta pienen pienissä kengissä on jotain samaa suloisuutta, kuin aikuisten korkokengissäkin, että...! Jotenka, kun pikkuiseni jo kävelee tuettuna (sisätiloissa), en malta odottaa ensiaskelia tuetta - silloin pääsen oikeasti kenkäkauppaan ostoksille!! :)

Ensikenkiä mietiin jo lopputalveksi ja kevääksi, mutta järjen ääni paukutti päässäni, ettei neitikäinen vielä niitä OIKEASTI tarvitse. Niinpä otin Ottobrepinon käsittelyyni, ja löysin kuin löysinkin moonbootsien kaavan. Koska lapsi jo kävelee, ja keväällä rapa roiskuu, päätin tehdä nämä vedenpitäviksi. PUL-kankaalla ja saumateipillä ajattelin senkin onnistuvan. Ei muuta kuin toimiin, tässä vielä kuvaselitystä, miten tossut syntyivät:

Ihan aluksi luonnollisesti leikkasin kaavojen mukaan palaset päällikankaasta (velourista), vuorikankaasta (trikoo) ja PUL-kankaasta. Lisäksi leikkasin levyvanusta vuoripalojen mukaan palaset. Tein nyörien pitimet puuvillavinonauhasta. Sittempä aloin kasauspuuhiin.

Ompelin pul-palat nurjat puolet vastakkain, koska saumateippi oli näin helpompi asentaa. Joka sauman ompelun jälkeen teippasin sauman ja ohensin saumanvarat. Tuo saumateippihän tulee teipin kiiltävä puoli kankaan pinnoitepuolta vasten ja kiinnitetään silittämällä leivinpaperin läpi muutama sekunti. Kaarrekohtiin on hyvä tehdä teippiin aukileikkauksia, niin teippi asettuu siististi.

Tämän osan jälkeen ompelin aivan ohjeen mukaan vuoren osat kiinni levyvanuun ja kokosin vuoren ja päällisen erikseen ja ohensin saumanvarat. Jätin ohjeesta poiketen tukikankaat silittämättä päälliosaan, kun ajattelin, että eiköhän tuossa noita kankaita jo ole. Ehkä olisi kannattanut silittää... Sen verran vankensin kokonaisuutta, että vuoren pohjassa on pohjimmaisena irtirevittävä tukikangas (tämä kyseinen kangas on laatuaan sitä, ettei sitä saa irti repimällä erkkikään, joten nytpä löytyi sillekin käyttöä!).

Sitten yhdistin osaset toisiinsa oikeat puolet vastakkain, PUL-kangas niin että pinnoitepuoli tulee lopulta päällisen nurjaa puolta vasten.

Sittenpä koko kokonaisuus oikein päin, vuoren kääntöaukko umpeen, kahdesta kohtaa pienin pistoin kaikki kerrokset yhteen.

Tarkoitus oli jättää tossu tähän, mutta en tykännytkään vuoren kontrastista päälliosaan. Kävin ompeluvarustelaatikkoani läpi ja löysin sieltä tuollaisen FOE-ihanuuden, joka sopi tossun reunan kuin hajuvesi pässille.

Kas näin, heti parempi, eikö? Sitten vielä nyörit paikalleen. Mullapa ei (luonnollisestikaan) ollut oikeanlaista nyörikumpparia, joten tein sellaisen. Letitin ohutta nyörikuminauhaa, siitä tulikin ihan vahingossa aika söpö, saattaa jäädä lopulliseksi nyöriksi!

Uskoisin, että varsin käyttökelpoiset tossut tuli tehtyä!

Kaavana näissä oli OB:n moonboots numerosta 6/2010
Kankaat:
Päällisen violetti velour Taikavilla, sydämmellinen musta velour hamstereista, FOE Kestovaippakaupasta
Vuoren trikoo Myllymuksuilta, levyvanu Prismasta, tukikangas Eurokankaasta
Kosteussulun apinaPUL myllymuksuilta, vihreä-oliiviraidallinen ystävältä saatu, saumateippi Kangastukusta

Nyörinpäät selkeäisti tarvitsee jonkin ihanan vaalean lilan stopparin solmujen tilalle. Ei taas muuta kun napsnaps, kunhan löydän sellaiset. Tulipa taas pitkä postaus, mutta paljon on kuviakin (jos joku muu on kuten minäkin, että monesti katsoo ensin kuvat ja sitten vasta lukee...)!